10 things I hate about Spain

Tuntuu, että minun tulee tuon tuosta laulettua oodeja milloin millekin Espanjan alueelle, kylälle tai kaupungille, mutta harvemmin ainakaan täällä blogissa kerrottua, mikä kaikki sitten täällä puolestaan ärsyttää. Vuorossa siis pieniä, arjen inhokkiasioitani täältä auringon alta, olkaa niin hyvät! Niitäkin nimittäin on, vaikka plussat yleensä painavatkin vaakakupissa enemmän.

Muoviset kertakäyttöhanskat kaupoissa

Oli sitten kyse hedelmistä tai vihanneksista, sämpylöistä tai croissanteista, kaikki laitetaan kaupoissa pieniin muovipusseihin erillisillä kertakäyttöhanskoilla. Mitäs sitä kauhoja tai muita ottimia käyttämään, kun kätösen voi myös sujauttaa noin kahdeksi sekunniksi muovin suojiin ja heittää sen käyttökelvottomaksi saastuneen hanskan sitten sen jälkeen suoraan roskiin. Onhan se nyt ihan mahdoton ajatus, että ne tomaatit/paprikat/perunat otettaisiin vaikka paljain käsin ja ihan vaan sitten reilusti pestäisiin kotona kunnolla ennen käyttöä. Minut on myös kerran lähetetty kassalta takaisin hevi-osastolle laittamaan yksittäinen banaani muovipussiin, kun olin kapinallisena vain lätkäissyt sen lapun suoraan siihen banaaniin... Niinkuin teen aina Suomessa. Muutenkin muovia ylikäytetään joka paikassa. Viimeksi eilen tuli vahingossa ostettua leipäpussi, jonka sisälle leivät oli pakattu toiseen tiiviiseen muovipussiin. Ihan älytöntä.

Lemmikkikielto julkisissa liikennevälineissä/rannoilla/missä ikinä

Siihen nähden, miten paljon epähygieenisempää täällä on monessa suhteessa kuin Suomessa (jos ei ota huomioon tuota muovipussi-keissiä) - lompsotellaan esimerkiksi sisällä kengillä ja tehdään ruokaa avoimesti missä sattuu paikoissa ja olosuhteissa - on suorastaan naurettavaa, miten nihkeästi täällä suhtaudutaan lemmikeihin. Julkisissa saa kuljettaa vain ihan pieniä eläimiä kantokopissa, mikä rajaa kulkemisen siis lähes pelkästään matkustamiseen jonnekin vähän kauemmaksi - kukapa sitä nyt vain lenkille lähtisi koiran kanssa toiselle puolelle kaupunkia, jos sitten pitäisi kävelyn ajan raahata mukana myös jotain häkkiviritelmää. Täällä on myös todella vähän uimarantoja, joille saisi mennä kesäisin karvaisten kavereitten kanssa, varsinkin siihen nähden miten helkutisti tällä maalla on sitä rantaviivaa... Ja mitenkäs niille harvoille biitseille sitten edes pääsisi, jos ei ole autoa käytössä, ja julkisiin ei oteta. Niin harmi.

Tehokkuus ja saamattomuus

Espanja on tunnetusti mañana-maa eikä se maine ihan tyhjästä ole syntynyt. Ei sillä, että täällä kaikki olisivat koko ajan myöhässä tai mikään ei hoituisi, mutta kyllä sellainen tietynlainen tehottomuus välillä pistää silmään ja ottaa pattiin. Meillä esimerkiksi hajosi ilmastointi pahimpaan mahdolliseen aikaan heinäkuun helteillä. Viikon verran hikoilimme yötä päivää ennen kuin uutta tultiin asentamaan eikä siinä vielä mitään - olimme oikeasti kiitollisia, että vuokraisäntä suostui mukisematta heti ostamaan uuden ilmastointilaitteen ja meillä riitti ymmärrystä odotusajankin suhteen. Arvatenkin monella muulla oli sama ongelma. Mutta... Jos asentajat tulevat asennuspäivänä aamulla yhdeksältä huuliharppu mukanaan, lähtevät illalla kuudelta, pitävät siinä välissä parin tunnin ruokatunnin ja muutaman jammailusession huuliharppua ja Pertun kitaraa soitellen ja laulaen niin kyllä siinä väkisinkin tulee mieleen, että olisi ollut kiva hikoilla edes pari päivää vähemmän. Vaikka se ihan hauska tarina onkin - ainakin näin miellyttävän viileässä asunnossa jälkikäteen siitä kirjoittaessa.

Surkeat eristykset taloissa

Miellyttävän viileästä puheenollen... Ei ole kovin miellyttävän viileä ilmanala täällä kyllä tammi- helmikuussa. On ihan uskomatonta, miten jäätävän kylmä täällä voi olla sisällä asunnoissa vaikka ulkona asteet eivät laskisi alle kymmenen. Se on se kostea ilma, mikä menee luihin ja ytimiin ja kun talot on rakennettu miten sattuu, niin sitä kylmyyttä ei pääse pakenemaan hetkeksikään. En ole koskaan palellut missään niinkuin täällä talvella ja meikäläinen on hei Suomesta kotoisin! Enkä todellakaan ole mikään vilukissa. Jos ei ole varaa maksaa mansikoita lämmityksestä, josta puolet karkaa harakoille, ilman kuumailmapulloja ja kymmentä fleece-vilttiä on turha kuvitella selviävänsä Espanjan talvesta. Ellei lähde Kanarialle. Ja kesäisin surkeat eristykset tarkoittavat tietenkin puolestaan ihan helvetillistä hellettä...

Torakat

Helle tuo mukanaan myös kaikkea muuta mukavaa, kuten torakoita. Hyi hyi hyi hyi hyi hyi - en ehkä inhoa ja pelkää mitään enempää. Minähän elin jossain vaaleanpunaisessa kuplassa toukokuuhun asti, kun en tiennyt, miten suuri ongelma ne täällä on. Viimeksi täällä asuessamme tulimme loppukesästä ja lähdimme toukokuun alussa ja säästyimme ötökkä-invaasiolta kokonaan. Enpä osannut siis odottaa ongelmia tälläkään kertaa vaan sinisilmäisenä esimerkiksi nukuin monet yöt ikkunat ja pation ovi auki... Nyt kohta neljä kuukautta tuulimyllyjä vastaan taistelleena olen oppinut elämästä Espanjassa paljon. Muun muassa sen, miksi kaikilla on verkot ikkunoissa ja miksi ei koskaan ikinä kannata muuttaa katutasoon. Kyllä siitä vähän oppirahoja piti maksella. Nimimerkillä keskellä yötä kotikaupungissa hotelliin. Kahdesti.

(Leffateatterista) myöhästyminen

Sen olen jo oppinut ja hyväksynyt, että jos kavereiden kanssa sovitaan, että nähdään kahdeksalta, niin ennen puolta yhdeksää ei ainakaan kannata ketään odottaa. Eikä se haittaa - maassa maan tavalla. Mutta hitto soikoon, kun olet itse raahautunut leffateatteriin hyvissä ajoin, että näkisit rauhassa koko pätkän ja ne ekat 10-15 minuuttia menee siinä ylös alas jojoillessa, kun väistelet niitä Matti ja Maija Myöhäisiä. Argh.

Siinäpä ne tärkeimmät pois sydämeltä. Jep, ensimmäisen maailman ongelmia, I know. Enkä edes saanut täyttä kymppiä täyteen.

Syksyn reissusuunnitelmat - pari pientä kaupunkilomaa ja road trip

Meikäläinen pyörii täällä vakavan matkakuumeen kourissa. Varattiin tänään airbnb -majoitus lokakuulle ja sieltä se kaipuu tien päälle pääsi taas valloilleen. Onneksi pientä helpotusta on luvassa parin viikonloppureissun verran ja loppuvuodesta sitten vähän enemmänkin.

Ensi kuussa suunnataan taas Pohjois-Espanjaan, jo kolmatta kertaa tänä vuonna. Minkäs teet, kun johonkin pahasti hurahtaa... Tällä kertaa lähdemme viikonlopuksi Baskimaahan, tarkemmin sanottuna San Sebastiániin, missä vietimme uuden vuoden kolme vuotta sitten. Ihanaa päästä näkemään kaupunki kesäisemmissäkin tunnelmissa! Siellä vietetään silloin myös elokuvajuhlia, mistä olen todella innoissani. Viime syksynä osuimme sattumalta Sarajevoon vastaavien karkeloiden aikana ja leffan katselu tähtitaivaan alla oli yksi reissun kohokohdista - hirveän vaikea kuvitella, että se olisi kovin ankeaa San Sebastiánissakaan.

Lokakuussa onkin sitten vuorossa Barcelona - kaupunki, jossa olemme käyneet monta kertaa, mutta johon en kyllästy koskaan. Kävimme siellä viimeksi toukokuussa Adelen konsertoidessa kaupungissa, mutta emme keikan lisäksi ehtineet nähdä tai tehdä yhtään mitään muuta, vaikka toiveissa oli. Nyt on siis korkea aika! Tälläkään kertaa aikaa ei ole paljon, mutta pari yötä on parempi kuin ei mitään. Tibidabolle ainakin haluaisin, jos vaikka tällä kertaa sumu ei peittäisi koko maisemaa.

Loppuvuodesta koittaa Euroopan road trip vol 2. Vuosi Espanjassa alkaa tulla täyteen ja lähdemme jouluksi Suomeen. Viime talvena ajoimme Ruotsin halki ensin Kööpenhaminaan, sieltä Saksan kautta Luxemburgiin ja Belgian Bruggeen, sieltä Normandian rannikolle Mont Saint Micheliin ja sieltä melkoisella (henkisellä) kiireellä tänne Valenciaan pysähtyen vain Iruniin hetkeksi nukkumaan...

Tällä kertaa suunnitelmissa on ajaa ensin Andorraan, sieltä körötellä Ranskan etelärannikkoa pitkin Monacoon, jatkaa matkaa Italiaan Veronaan ja sieltä edelleen Sloveniaan. Sloveniasta ajamme Slovakian kautta Puolaan Zakopaneen, käymme ehkä Auscwitzissa ja pysähdymme Varsovassa. Sieltä Via Balticaa pitkin Tallinnaan ja laivalla Helsinkiin. Semmoinen reitti on ainakin suunnitelmissa - saa nähdä ehtiikö vielä mieli muuttumaan monet kerrat ennen lähtöä. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että reissuvuosi saa arvoisensa päätöksen.